Maistiaisia

Siinä se nyt möllöttää, tämän kesän ensimmäinen meloni. Petit Gris de Rennes Melone. Kokoa ei kertynyt kuin ison nyrkin verran, keittiövaaka väitti painoksi 382 g. Melkoinen kilohinta näillä itsekasvatetuilla etelän hetelmillä.. Mutta hyvää oli, vaikka ehkä vielä olisi saanut ihan himpun kauemmin kypsyä. Söin toisen puolikkaan ihan itse, ja toisen söi kissa. Se joka aina käy jyrsimässä kurkut pöydiltä ja tykkää myös kesäkurpitsasta (hyvä että edes jollekin maistuu..). Meloni olisi ehkä maistunut lapsillekin, mutta eipä hätää, näitä on vielä kolme tulossa.

Kummajainen

Törmäsin naapurin pihalla tällaiseen kummalliseen ilmiöön. Kasvi on joku ruusu, mutta mitä on nämä piikkipallerot? Niitä kasvaa ihan missä vaan, keskeltä lehteäkin. Joku loinen, tauti, ötökän pesä, hedelmä, mikä ihme..? Tietääkö kukaan? Mulla ei ole aavistustakaan, olisiko teillä?

Taimitarhalla

Tämän kesän taimistoreissukin on nyt tehty. Kävin ensimmäistä kertaa Kuljun taimistolla, muutama kilometri Vaskikellolta pohjoiseen. Jännää että vaikka asutaan viitostien vieressä, nelostielle ei loppujen lopuksi ollutkaan kovin pitkä matka. Vaikka tulihan tuolle keikalle matkaa kaikkiaan 250 km.. Ettei ihan joka viikko viitsi käydä, mutta ehkä kuitenkin kerran kesässä.

Kokemus on opettanut, että taimistoreissuun täytyy varautua kunnolla. Hinnastoa on tutkittu viikkoja, olen tehnyt listoja ja ennenkaikkea olen miettinyt mihin mitäkin voisi istuttaa. Ja lopuksi täytyi vielä summata hinnat yhteen ja ehkä vielä vähän karsia jotain pois.. Aivan ennennäkemätöntä suunnitelmallisuutta! Mutta näyttipä toimivan. Ja tietysti ennen lähtöä piti vielä tehdä eväät mukaan..

Ensimmäistä kertaa näin livenä isotähtiputken, ja aaaah - se on ihana! Sanoin siellä kukkapaljouden keskellä itselleni että nyt pitää pitää pää kylmänä, ettei ihan kaikkea ala haluttamaan, ja sitten näin tämän isotähtiputken..


Yksi (vain yksi!) heräteostos tuli tehtyä. Tämä oli niin nätti, enkä yhtään tiennyt mikä se on. Itsekseni veikkasin jonkunsortin törmäkukkaa. Olikin kirahvinkukka, jotain sukua törmäkukalle kuitenkin. En ole vielä tutustunut kirahviin sen kummemmin, täytyykin alkaa opiskelemaan..


Tykkään kovasti erilaisista pienikukallisista kärhöistä, tällä kertaa ostin kruunukärhön. Eiköhän jostain löydy joku harmaa aitanseinämä, jota vasten tämä väri näyttää herkulta.


Listalla oli vielä syyshortensia, villapaju, tähtijasmike, erivärisiä ritarinkannuksia ja nauhuksia, auringontähtiä ja harmaamalvikkia. Ja oli siinä vielä jotain muutakin, mutta joku kumma järjenpilkahdus pääsi yllättämään, ja muut ostokset jää ensi kertaan. Nyt sitten istutuspuuhiin..

Naapurista ilmaa ja pilliä

Sekä kokonainen kärryllinen muitakin jakotaimia: päivänliljaa, iiristä, jotain korkeaa sinistä kellokukkaa, sinivuokkoa, imikkää ja olikohan vielä suopayrttiäkin.

Kun ei oikein missään ole vapaata tilaa (!) istutella taimia, ja tuo navetan seinustalla "kasvava" humala on pelkkää rankaa ja lehtiruoteja, niin päätin repiä humalan sitten kokonaan pois. Seinustalla oli oikein muhevaa maata, seassa paljon nyrkinkokoisia kiviä sekä kattotiilinkappaleita. Siitä vaan valtavat humalanjuurakot pois, muutama juolavehnänjuurikin löytyi. Ja täältäkin paaaljon matoja. Kattotiilit laitoin rajaamaan aluetta.

Sipulit pääsivät ensin tähän väliaikaispenkkiin. Jatkoin kaivelemista vielä eteenkinpäin, ja ehkäpä jo tänään pääsen putsailemaan muidenkin taimien juurakoista salamatkustajia pois.

Nyt meidän täytyy oikeasti opetella käyttämään erilaisia sipuleita..

Nyt näyttääkin taltä

Hups, meidän talon voi nähdä edestäpäin. Juhannusruusupuska - n. 5 x 5 m - sai raivaussahasta sekä oksaleikkureista. Piikkiset oksat joutuivat silppuriin, ja haketta tulikin peräkärry lähes ääriään myöten täyteen.. Silppu täytyy vielä kuljettaa metsään, johonkin kovin hiljaiseen paikkaan ettei kukaan vahingossa saa piikkejä jalkapohjiinsa. Keittiön ikkunasta suorastaan tulvii valoa sisään. Ihmeen paljon noinkin kaukana seinästä oleva puska varjostaa. Maisemakin muuttui kummasti, kun ikkunasta ja ovelta voi nähdä navetalle asti.

Juurakot taidetaan kuitenkin vielä toistaiseksi jättää maahan. Tulee niin rumaa jälkeä kun aletaan kaiveleen. (Koirat onkin nykyään pitäneet huolen siitä puolesta..) Ehkä ensi keväänä tulen katumapäälle, ja annan ruusujen kasvaa takaisin. Tai ehkäpä keksin tuohon paikkeille jotain muuta vähän kauniimman näköistä..

Omasta maasta

Mutta ei mansikkaa. Perunat on jo isoja, ja voi miten hyviä. Näitä syödäänkin sitten urakalla koko talvi.. Porkkanat on ehtineet kasvaa pitkiksi ja makeiksi, vaikka niidenkin kylvö jäi pitkälle kesäkuuhun. Porkkanoidenkin suhteen omavaraisuus jatkunee ainakin muutaman viikon. Punasipulit pullistelee penkissä, ryvässellaiset on vähän pienempiä. Valkosipulit on kesän mittaan hävinneet tyystin. Vain tuoksu jäi jäljelle.. Kesäkurpitsoitakin tulee muutama, isoiksi ovat jo ryökäleet kasvaneet. Mummi toi omalta maalta muutaman jättiläisen, joita olemme popsineet jo melkein kyllästymiseen asti. Kunhan jääkaappi tyhjenee niistä, otamme omat kurpitsat käyttöön. Herneitä riittää naposteltavaksi sille, joka ensin puskaan ehtii.


Omia kurkkuja on syöty jo useita, isoja ja keskenkasvuisia. Osa on ollut kitkeriä, mutta enimmäkseen ihan syötävää satoa on tullut. Tomaateissa on hirveesti latvamätää, tähän mennessä ei vielä yhtään punaista tomaattia ole saatu maistaa. Paljon on vielä raakileita. Vesimeloneita tulee kaksi. Toinen kuulostaa jo vähän kumealta, jokohan kohta uskaltaisi kurkistaa sisään.. Niitä toisia (verkko?)meloneita on kolme hedelmää tulossa. Ja ananaskirsikoita ainakin kourallinen.

Ja onhan sitten tietysti punaherukat, nyt jo kypsät jotka pitäsi jaksaa kerätä ja mehustaa vai mitähän niistä keksisi tehdä..? Mummilta saisi mustaherukoita kaveriksi jos vain jossain välissä ehtisi ajella sinne asti niitä keräämään. Muutama kirsikka on omista puista syöty, mitälie linnunkirsikoita, melko happamia. Karviaispuska lymyää kompostorin nurkalla, se meinaa ihan unohtua. Purkkiin istutettu mustavadelma 'Loch Ness' kypsyttelee sekin jo marjojaan. Malttaakohan näiden kypsymistä odottaa?

Tämä kasvaa ihan silmissä!

Marmorikuula - golfpallo - tennispallo. Kohta ehkä keilapallo..

25.7.

31.7.

4.8.

Sitruunaiseni

Hengissä ovat molemmat sitruunapuut. Ovat asustaneet kesän ulkona eteläseinustalla, ja kasvattaneet uusia kauniinpunertavia versoja. Ja nuppuja! Saavat rauhassa pihalla levitellä sulotuoksuaan, ei tule pää kipeäksi vaikka kuinka nuuskisi. Ja pörriäiset hoitaa pölytyshommat. Toisessa sitruunassa on kevättalven kukinnan jäljiltä pieniä vihreitä vauvasitruunoita. Ja roikkuupa noita puissa valmiina olleita kypsiäkin sitruunoita vielä muutama paikallaan. Näitä ei uskalla ollenkaan syödä, sillä lapussa varoiteltiin että ovat "vain koristekäyttöön". Varmaan on jotkut myrkyt niskaan heitetty.. Mutta näistähän voisi ottaa siemeniä ja kylvää niistä oman sitruunapuun, hmmm..