maanantai 17. tammikuuta 2011

Pitävät huolta toinen toisistaan

Anoppini, superMartta, antoi eilisellä kyläreissulla lukemiseksi parikin kevätkuumetta nostattavaa monistetta. Toisen niistä ajattelin jakaa kanssanne nyt ja tässä.


Tiina Ikonen, Pohjois-Savon Martat ry 2010
Kasvimaan kaverukset - Kasvikumppanit
"Pitävät huolta toinen toisistaan"

Jos kasvit saisivat valita kumppaninsa, vallitsisi kasvimaalla luonnonmukaisen villi järjestys. Kasvit hakeutuvat sellaisten kumppanuuslajien seuraan, jotka kasvavat ja suojelevat sitä. Suojaa kasvit tarvitsevat tuholaisilta ja taudeilta sekä kuumalta auringon porotukselta ja myrskytuulilta.

Kasvit kasvavat kerroksittain ja paljasta maanpintaa ei näy. Maata peittävät kurpitsat ja salaatit, juurekset ja pikkuvihannekset. Ylöspäin kohenevat purjot, maissit ja herneet.

Porkkanat kasvavat vuororytmein, lomittain sipulien kanssa ja härkäpavut tukevat perunoita. Alkukesästä sipulit suojelevat porkkanan hentoja taimia karkottaen aromillaan porkkanan tuholaisia ja porkkana tekee vastapalveluksena sipulille samoin. Juuret kasvavat sovussa, sipulin maanpinnalla ja porkkanan tunkeutuen maan syvyyksiin. Sipulin tuleentuessa ja siirryttyä varastoon porkkana täyttää myös sen kasvutilan.

Härkäpapu sitoo juuribakteereillaan ilmasta typpeä ravinnokseen ja ruokkii sillä myös perunoita, jotka täyttävät tehokkaasti juurimukuloillaan maanalaisen kasvutilan.

Maissin juurella kasvavat kesäkurpitsat, niiden välistä herneet työntävät versojaan ylöspäin. Maissi suojelee pienempiään paahteelta ja samalla saa vastalahjaksi herneeltä ravinteita ja kesäkurpitsalta suojaa juuristolleen.

Auringonkukat kurottuvat kohti taivasta avomaankurkkujen luikertelevien versojen välistä. Auringonkukissa, samoin kuin kehäkukissa käy pörinä ja siipien suhina. Keltaisiin kukkiin ovat hakeutuneet puutarhan hyödylliset ja haitalliset hyönteiset ruokailemaan ja nauttimaan auringon lämmöstä.

Siivettömät etanat puolestaan ruokailevat kiinankaalien rehevillä lehdillä. Kiinankaalit ovat toisten puolesta nöyrtyneet etanoiden ravinnoksi. Pikkulinnut lentelevät auringonkukkien ja kiinankaalien ympärillä, nappaavat pulskia etanoita ja luteita lounaakseen sekä viemisiksi pesään poikasilleen. Lipstikka kasvaa omassa rauhassa hieman syrjemmällä, samoin raparperi. Kookkaina ne tulevat toimeen yksinään.

Kavereita keskenään:
porkkana - sipuli
peruna - härkäpapu
kesäkurpitsa - maissi
tomaatti - basilika
herne - kaalit
pavut - kynteli
kehäkukka - mansikka
nauris - pinaatti
parsakaali - tilli
salaatti - mustajuuri

Toraisia pareja:
porkkana - palsternakka
herne - purjo
kurpitsa - peruna
persilja - salaatti
porkkana - tilli
tomaatti - maissi
sipuli - retiisi
valkosipuli - pavut
kirveli - tomaatti
paprika - pavut

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Suunnitelma


Vilautanpa meidän tulevan kesän viljelysuunnitelmaa. Tässä yhdellä aakolmosella on siis mm. mietitty mitä pelloille tulee minnekin ja miten paljon, listattu lajikkeita, laskettu omenapuiden menekkiä, kerätty luomusiementen myyjien yhteystietoja ja piirrelty..

Vielä pitäisi kasvimaasta tehdä samanlainen "kartta". Siementilaus lähtikin jo menemään. Olin aika riemuissani, sillä Hyötykasviyhdistykseltä on saatavana palsternakan luomusiemeniä (vai olikohan ne bidynaamisia - meille sopivia joka tapauksessa). Lisäksi löysin useissa luomulisäysaineistoissa mainitun Elomestarin nettisivut, sieltä taas löytyi kauan kaivattua kurkun siementä luomuna.

Nyt voikin jäädä iloisella mielellä odottelemaan kevättä ja siementilausten saapumista!

maanantai 3. tammikuuta 2011

Kymmenen kukkakuvaa 2010

Yritin kaivella arkistoista kauniita kukkakuvia viime kesältä. Kaikin puolin hyvien kuvien vähyydestä syytän lähinnä itseäni, uuden kameran käyttämisen opettelu on hidasta puuhaa.. Järkäleen kanssa pihalla kiertely on hankalampaa kuin pikkupokkarin pitäminen taskussa. Ja näyttää kameran paino vaikuttavan kuvien tarkkuuteenkin, jalustaa en ainakaan jaksa raahata pihalla mukana. Olin tottunut kuvaamaan kukkia ihan läheltä, jopa sentin päästä, mutta sepä ei onnistunutkaan uuden kameran objektiivilla. Haavelistalla onkin makro-objektiivi tai edes lähilinssi. Aurinkoiset säätkin teki kuvaamisesta haastavaa, sinisiä ja kirkkaanpunaisia kukkia ei pysty saamaan oikeanväriseksi.. Valkotasapainolla kikkailu kostautui myös: kamerasta kesäpäivänä katsottuna lämpimänsävyiset kuvat näytti hyvältä, nyt huomaa että ne on ihan luonnottoman oransseja.. No, oppia ikä kaikki, uusi kasvukausi on edessäpäin, sitä odotellessa nautitaan näistä muistoista:










PS. No ääh, eihän noita kuvia ole kuin yhdeksän.. Se vaivalla valitsemani törmäkukka halusi mukaan, mutta bloggerin mielestä se olisi pitänyt kääntää pystykuvaksi, ja sehän ei käy, joten en kelpuuta sitä mukaan ollenkaan..