Lokakuun lopun pihakuvia

Kasvimaalainen on saanut kasvimaan jotenkuten talvikuosiin, eikä ole ennättänyt vilkaistakaan kukkapenkkeihin päin. Tänään sumuisehkossa säässä pieni kierros pihalla kameran kanssa tuotti muutaman syyskuvatuksen. Auringonkukat on oikeastaan just nyt kauneimmillaan, ja kirsikkapuut melkein hehkuu keltaisina harmaata maisemaa vasten.

Leikkimökin nurkalla nuoret koivut, pajuangervojen kuivuneet kukinnot ja juhannusruusun punainen ruska sopivat oikein hyvin yhteen. Kaikki nämä on joskus lähdössä tästä kohtaa pois. Varsinkin tuo pajuangervon riiviöinen, leviää ihan kauheesti..

Ja joku hullu raahasi marketista vielä muutaman pussin aletulppaaneita.. Mihin mä ne kaivan??

Ihmetammi?

Selailin Tuulimäen puutahan sivuilta omenalajikkeita, ja silmiin osui maininta Iisalmen ihmetammista. Suoraa lainausta:

"Iisalmen ihmetammen historiaa

Iisalmessa hyvin menestyvien tammien alkuperä ratkesi syksyllä 2007 kun Ulla-Maija Säisä otti yhteyttä Iisalmen Sanomiin ja kertoi tammien alkuperän tarinan.

Iisalmelainen luotsi Pekka Huttunen, Ulla-Maijan ukki, työskenteli Kärkkäinen&Huttunen puutavaralaivassa, joka vei 1900-luvun alussa puuta Pietariin. Eräällä reissulla hän toi tullessaan tammenterhoja, joista kasvoi useita puita Huttusten kodin pihaan Karjalankatu 5:een. Viisikymmentäluvulla tammet olivat jo niin isoja, että kolmesta tammesta yksi piti kaataa. Sen puuaineksesta tehtiin Ulla-Maija Säisän kotiin tammipöytä.

Jäljelle jääneet kaksi isoa tammea osoittautuivat perimältään erittäin kestäviksi. Iisalmen kaupunki lisäsi niiden terhoista taimia jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Näistä taimista on kasvanut Iisalmeen maailman pohjoisin tammikuja paloaseman edustalle.

Kestäviä pohjoisia kasvikantoja keräävä ja lisäävä Tuulimäen puutarha aloitti Iisalmen ihmetammen lisäyksen 90-luvun alussa ja suurimmat taimet ovat jo puistopuukokoisia, yli kolme metrisiä. -Olemme kasvattaneet yli neljäsataa isoa tammea ja yksikään ei ole paleltunut, kertoo puutarhuri Virpi Virolainen. -Myöskään asiakkailta ei ole tullut raportteja tammen paleltumisista."

Ja me kun ollaan luultu että tuo meidän pihan tammi olisi ihmetammen poikanen, mutta on tuo kyllä vanhempi kuin kolmekymmentä vuotta. Voihan se silti olla samaa sukua, ajalta ennen kuin niitä on varsinaisesti lisätty. Iso ja ilmeisen kestävä se kuitenkin on, ei ole palelluttanut oksan kärkeäkään koskaan. Ja nyt se on jo pudottanut lehtensä, aika aikaisin edellisiin syksyihinkin verrattuna.

Jättiläisen kynsiä

Tilasin Hyötykasviyhdistykseltä talvivalkosipuli Aleksandraa kokonaisen kilon. Ajattelin saada sillä kasvimaan puolitäyteen, mutta mutta.. Kiloon mahtui vain 11 sipulia (joista annoin anopille yhden), ja kynsiä niissä oli 4-7/sipuli. Jatkoksi täytyi laittaa muutama oma kynsi, että sain edes yhden penkin melkein täyteen. Ja kylläpäs nuo omat kynnet näyttikin pieniltä jättiläisten rinnalla, vaikka ruokaa laittaessa tuntuvat juuri sopivan kokoisilta. Nyt saavat jättiläisen kynnet pikkuserkkuineen levätä talven yli multaan kaivettuina, ja keväällä ihmetellään minkälaisia jättiläisiä maasta kasvaa.

Kasvimaalla vielä hommaa ennen talvea: toistakymmentä säkillistä juolavehnän ja voikukan juuria täytyy kuljettaa muualle muhimaan, letkut ja työkalut kerätä pois, pakkasenpanemat auringonkukat siivota kompostiin, persianapilat kääntää maahan, ja voisipa heinittyneen porkkanapenkinkin kitkeä ja kääntää valmiiksi kevättä varten. Pieni pläntti paljasta tilaa olisi vapaana, siihen ehkä voisi kokeilla porkkanoiden syyskylvöä.

Syksyn värit

Viikonloppuna vieraillut parin asteen yöpakkanen puraisi viherhatun terälehdet hauskasti mustiksi. Daaliat se vei kokonaan, mutta onneksi ehdin kaivaa "pisamadaalian" juurakon ylös, ja nyt toivon että kellari ei käy pakkasella ensi talvena.. Ehkä pihan parhaat syksyn värit löytyy tällä hetkellä pensasmustikasta, ruusujuuresta ja pionista. Tuosta pioninlehtikuvasta voisi tehdä vaikka värikartan, niin hienot värit siinä on.

Hyvin paljon vaatimattomampaa ruskaa esittelevät isot puut. Kirkkaimpina loistaa vaahteran ja varsinkin lehtikuusen oranssi.

Eikä siinä vielä kaikki

Kukkasipulit siis. Oma Piha -lehti lähetti sinilaukkoja, ja muitakin sipuleita tupsahti.. Tilasin Korpikankaalta elokuun lopulla muutaman sipulin, ja luulin että olivat unohtaneet koko tilauksen tai postista ei olla muistettu laittaa saapumisilmitusta tai on jotain muuta häikkää, koska sipuleita ei ole kuulunut. Alkuviikosta tulikin yllättäen tekstiviesti, että lähetys on lähtenyt matkaan ja on perillä parin päivän sisään. Hain paketin keskiviikkona postista, ja ihmetys oli suuri, sillä lähetyspäiväksi on laitettu 19.9 (?), ja mukana olevan laskunkin eräpäivä oli ollut jo 3.10..

No, osa sipuleista on jo maassa, ja vielä pitäisi keksiä paikka muutamille. En tarennut olla pihalla hirveän monta tuntia, lämmintä on kaksi astetta, ja muutakin tekemistä pihalla vielä riittää.. Jospa huomenna saisin kaivettua loputkin maahan.

Sipulilistaan lisätään:

* hieta-, jätti-, sini- ja pallerolaukkoja

* pellava- ja varjoliljoja

Viime yönä oli kunnolla pakkasta (tähdenlentobongailu ei kuitenkaan onnistunut, oli pilvet edessä), tänään on sumuinen päivä. Kasvimaalla riittää vielä hommaa ennen talven tuloa, ja pari muutakin "pikku"juttua täytyy saada tehdyksi ennen maan jäätymistä.

Ensi kevääksi

En enää malttanut odotella, vaan kaivoin sipulit jo multiin. Kovin vähäiseltä tämän syksyn määrät vaikuttaa, noin 250 sipulia seuraavia:

* tulppaaneita Aladdin, Miranda, Coleur Cardinal, Evergreen, Cool Crystal, Black Hero, Finola

* posliinihyasintteja ja skilloja

* hunajalaukkoja ja Camelon -nimisiä laukkoja

* gladioluksia

* kevätkurjenmiekkoja

Ihan uusia tuttavuuksia on hunajalaukat, sekä gladiolukset syksyllä istuttetuna. Onkohan nuo gladiolukset sitten monivuotisia (toivottavasti!), jos kerran talven pärjäävät sipuleina maassa. Näitä jään innolla odottelemaan, samoin kuin kaikkea muutakin ensi kevään kukkaloistoa. Pallerolaukat jäi näköjään tältäkin syksyltä laittamatta.

Sipulien lisäksi olen istuttanut punahattuja, punakellukoita, jouluruusuja, keijunkukkia, tiarelloja ja yhden alaskanvatukan väliaikaissijoitukseen. Vielä pitää raivata kasvimaalta tilaa talvivalkosipuleille.