perjantai 30. maaliskuuta 2012

Vaikeita kysymyksiä


Hmmm.. Olen mielenkiinnolla lueskellut puutarhabloginpitäjien kertomuksia lempikasveistaan ja puutarhafilosofiastaan sekä siitä, kuinka puutarhainnostus on syntynyt, ja samalla pienesti miettinyt mitä itse vastaisin jos noin vaikeita kysyttäisiin. Ja nyt sitten Geranium kysyi.. Lähetti upeasta Tontti 559m2 -blogistaan kauniin kuvan kera kauniiden sanojen, ja mukana ne vaikeat kysymykset.. Kiitos kivasta haasteesta!

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?

Puutarhainnostus alkoi kaksikymmentä vuotta sitten kun näin ensimmäistä kertaa anopin kasvimaan ja kukkapenkit. Sitä ennen en ollut osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa mitään vihreää kohtaan, mutta kun omin silmin näki että joku osaa kasvattaa syötävää ja kukkia, se teki lähtemättömän vaikutuksen. Sitten keksin hakea puutarhakouluun, ja sen jälkeen pääsin mylläämään omalle omakotipihalle. Yhdeksän vuoden uurastuksen jälkeen piha oli ääriään myöten täynnä, ja täytyi siirtyä suuremmalle tontille :o) Puutarhasta tuli elämäni intohimo. Kun kolmisen vuotta sitten aloin kirjoitella blogia, melkein heti tajusin, että puutarha ansaitsee kokonaan oman blogin, jota voin käyttää päiväkirjana, muistilappuna, valokuvakansiona jne.

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisen, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

Vielä en ole kohdannut sellaista kasvia, josta en tykkäisi. Lempikasveja on monet perennat, sekä satoa tuottavat hyötykasvit. Ei niiden tarvi olla mitenkään erikoisia tai harvinaisia, lempparikukiksi voisin mainita vaikkapa skillat, sinivuokot, isotähtiputket, kerrotut akileijat, laukat, punahatut, unikot, törmäkukat jne. Iloitsen myös jokaikisestä hedelmäpuusta joka talven jälkeen jaksaa taas herätä henkiin, ja varsinkin niistä joiden talvehtiminen täällä pohjoisessa ei ole niin itsestäänselvää.

3. Mikä on puutarhafilosofiasi?

Vaikee, vaikee.. Oikeastaan voisin sanoa, että puutarhanhoidon tarkoitus on olla jotain aivan muuta kuin rankkaa työleiriä. Mulle se on sellaista puutarhapuuhastelua, puutarhastelua. Allekirjoitan täysin sanonnan "Kun hoidat puutarhaa, puutarha hoitaa sinua." Kesäaikaan voisin asua pihalla, tonkia multaa, ihmetellä kukkia, ja unohtaa sellaiset pikkuseikat kuin syömisen ja nukkumisen, tai sen että lapsetkin tarvitsee ruokaa.. Raja tulee yleensä vastaan juhannuksen aikoihin. Näinä nykykesinä maanviljelys vie ison osan kesän ajasta ja energiasta, joten puutarhastelua oikeasti tarvitaan vastapainoksi. On hirveän helpottavaa tietää, ettei puutarha ole koskaan valmis. Se on matka, prosessi, joka elää koko ajan ja antaa niin paljon.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Keulii, keulii


..enää ei pelkästään meinaa.. Tuossa kaurapellon reunassa kulkee tie, ja tien viereen pellon puolelle istutan kesällä rivin omenapuita, ja rakennan perinteisen savolaisen pisteaidan. Omppujen lisäksi laitoin tilaukseen saskatooneja, kirsikoita, luumuja, aronioita sekä hasselpähkinöitä. Hullu mikä hullu. Nyt lasken summat yhteen ja sitten ehkä otan järjen käteen ja mietin mitä ilmankin tulen toimeen..

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Mopo meinaa keulia


Muistelin että mulla on jossain kääpiösamettikukan siemeniä. Millonkas niiden kylvöaika olikaan? Ei onneksi ihan vielä, joten olikin hyvästi aikaa rapistella irtokarkkipusseja (joissa säilytän siemeniä vuosien ja vuosien takaa..). Löytyi kääpiösamettikukkaa, kolmessa eri värissä. Samoin löytyi paljon muitakin siemenpussukoita.. Nappailin fiiliksen mukaan muutaman sieltä, jokusen täältä, yksi-, kaksi- ja monivuotisia. Ja pari syötävääkin lisää, esim. maapähkinöitä vuodelta naks ja poks. Värit näyttää aika herkuilta, vai mitä?! Jospa noista jotain laittais ihan kasvamaankin.. Ei kuitenkaan ihan vielä, ensin iloitaan niistä pikkulenkeistä joita multapurkeista jo pilkistelee.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Ekat kylvökset


Niin se vaan taas kylpyhuone on muuttunut jokakeväiseen tapaan kylvöhuoneeksi, ja ensimmäiset pienet siemenet on piilotettu mullan alle. Kylvöaikataulu sanoi että ensin pitää kylvää munakoisot ja vesimeloni. Munakoisoja kokeilen ekaa kertaa, ja vesimelonin olen aina ennen kylvänyt vasta yhtäaikaa kurkkujen kanssa, eli toosi paljon myöhemmin. No, nyt onkin ihan uusi lajike (Malali) kokeilussa, kun Sugar Babya ei saanut luomuna. Kylvin myös muutaman tomaattilajikkeen: salsatomaatin, amppelitomaatin ja cocktailtomaatin. Lisää tomaatteja kylvän vielä myöhemmin, niiden kanssa ei mun mielestä ole ollenkaan kiire vielä. Mutta onpa ihanaa, kun saa joka päivä (eli monta kertaa päivässä) käydä kurkistelemassa kylpyhuoneen penkin alla olevaan kylvölaatikkoon että joko siemenet on itäneet. Ja pian täytyy alkaa järjestelemään tilaa ikkunalaudoille. Ja ennen kesää täytyy paikata kasvihuoneen kattokin, jos mielii oikeasti satoa näistä saada.. (Sori, ankea kuva..)

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Tunnelissa?


Koulupäivää! Tänään opiskeltiin vadelmanviljelyä, käytiin läpi mansikkalajikkeita ja vähän sivuttiin tunnelikasvatusta. Tunneli on sellanen kevytrakenteinen 'kasvihuone', josta talveksi otetaan muovit pois, ja keväällä laitetaan ne takaisin. Tuuletus tapahtuu päätyjen kautta, sekä nostamalla helmoja. Oikeestaan aika nerokas systeemi. Leveyttä tällä tunnelimallilla oli 8 metriä, ja pituutta voi laittaa niin paljon kuin haluaa. Suositellaan laitettavaksi kolme tunnelia vierekkäin, sivuttaisjäykkyys on silloin parempi. Tällä toimittajalla minimitoimitus on 2400 m2, joten aika massiivinen laitos kuitenkin. Samankokoinen kuin meidän nykyinen mansikkamaa.. Vaan kylläpä sellaisen tuonne melkein kahdeksaan peltohehtaariin saisi mahtumaan.

Ajattelin heti että viiniköynnökset ainakin hyötyisi tunnelista. Mesimarjaa ja vadelmaakin laittaisin tunneliin, mansikkaakin ehkä. Ja voishan sinne laittaa kaikkea muutakin, vaikka koko kasvimaan! Tietysti pitäisi sitten rakentaa kastelusysteemit ja kaikki. Hinnoista ei tietenkään puhuttu, voikin tunnelihaaveet jäädä siihen kun kuulee miten paljon tuollainen systeemi oikeasti maksaa..

Oletteko koskaan kesällä bonganneet jättimansikka -'myyntiopasteita' teidenvarsilta tai kauppojen pihoilta? Niitäkin olisi halukkaille tarjolla. Mitähän maksaisi tuollainen puolitoistametrinen "puutarhapatsas"? Vaikka onpa niitä kauniimpiakin katseenvangitsijoita olemassa..

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Pikkupiha


Nuhapöpö yrittää kellistää mua petiin. Yritän pistää kovasti kampoihin. Eilen kun en muutakaan jaksanut tehdä, suunnittelin meidän etupihan uusiksi. Inspiraation siihen sain Kotipuutarha -lehden mukana tulleesta Pikkupiha -oppaasta. Meillä kun ei ole mitenkään 'pikku' tuo piha, niin sitten tehdään siihen useita erilaisia pikkualueita.

Etupihalle tulee lämpöpuuterassia, liuskekiveystä, "kesäkeittiö", köynnöspergola, valaisimia ja graniittipaasilla rajattu istutusalue tai oikeastaan kaksikin. Niihin laitetaan mm. pilari- ja pallotuijia, alppiruusuja, seppalvarpua, tuiviota, koristeomenapuu ja monenlaisia perennoja, ja tietysti kiviä, soraa ja sen sellaista. Ihan perus maalaistalon sisääntulopiha siis..

Seuraavaa, vähän erilaista pikkupihaa suunnittelen talon päätyyn tammen alle.


Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -blogin Tiina lähetti sydämellisen tunnustuksen. Kiitos tuhannesti!

Tunnustus kuuluu jakaa eteenpäin kivoihin blogeihin, joissa on alle 200 lukijaa. Laitan tämän tällä kertaa näille:


- - - - - - -

Edit. En yhtään tykkä kun tämä bloggeri haluaa nykyään tiivistää nämä tekstit tälleen kummallisesti, ihan ku ois kiire jonnekin.. Ja vielä muuttelee fontteja mielensä mukaan. Murrr..

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Uutta kasvimaalle

Mulla on ollut kirjastosta lainassa jo pitkän aikaa Ulla Lehtosen mainio kirja, josta löytyy paljon vinkkejä mitä kaikkea vähän tuntemattomampiakin kasveja voisi kasvattaa itse. "Teos sisältää runsaasti kulttuurihistoriallisia anekdootteja, tietoa kasvien käytöstä ravintona ja rohtona, toinen toistaan herkullisempia reseptejä sekä käytännöllisiä viljelyvinkkejä."


Tulevana kesänä meillä toivon mukaan viljellään naurista. Kultapallon luomusiemenet on jo hankittu, ja jonkunlainen aikataulukin niille jo suunniteltu. Paikasta ei vielä ole aavistustakaan, katotaan mihin mahtuu. Jos ei muualle, niin laitetaan edes muutama siemen johonkin kasvimaalaatikon reunaan. Kaskinauriille olisi luomuna ihan oikeasti kysyntääkin. Laitetaan harkintaan, ei kuitenkaan vielä tälle kesälle taideta kaskeamaan alkaa..

Tässä muutamia nauristarinoita Ullan kirjasta:

"Nauris ja lanttu ovat ristikukkaisia kasveja, joten niissä on rikkipitoisia, syöpäsairauksilta suojaavia yhdisteitä. Kun tukholmalaiskaksoset Siri ja Gunhild täyttivät 100 vuotta, heiltä kysyttiin pitkän iän salaisuutta. Jouduimme syömään nauriita ensimmäisen maailmansodan aikana, naiset naureskelivat.

Kasken poltosta on säilynyt paljon tarinoita. Esimerkiksi Salmin pitäjässä syntynyt Olga Iivonen oli vuosina 1917-18 Vienan Karjalassa kaskea viertämässä piikkopaita päällä ja virsut jalassa. Virsuja piti välillä käydä rapakossa kastelemassa, kun ne alkoivat kyteä.

Kasken poltossa piti olla varovainen. Muuan emäntä oli kerran jättänyt vaatteensa kasken reunaan ja tullut vain piikkopaita päällä viertämään. Kipinä oli lentänyt vaatteisiin ja samalla siinä olivat menneet naisen rahatkin. Emäntä oli itkenyt ja pelännyt, mitä mies sanoisi. Kun pariskuntaa oli illalla menty katsomaan, molemmat istuivat rinnakkain itkemässä. Rahojen menetys ooli paha onnettomuus.

Kaskinaurista kehuttiin pirakaksi, syöntikuntoiseksi, sillä se ei mennyt höppelöksi talvellakaan. Karjalassa sato laitettiin maakuoppiin ennen vanhan ajanlaskun mukaista ristinpystyttämisjuhlaa, jota vietettiin 14. syyskuuta. Juhlaa kutsuttiin myös naurisjuhlaksi, johon kaikki syystyöt yleensä päättyivät. Kansalla oli tapana sanoa: "Kun nauris on kuopassa, akka kiipee unninpankolle."

Laukkuryssän yöpyessä maatalossa hänelle tarjottiin ruoaksi nauriita. "A hyvää on, sie tällä perheen elätätkin", kehui vieras. Yöllä mieli muuttui hänen vähän väliä juostuaan pihanperällä. Aamulla hän kysyi: "Onko isännällä paljonkin naurista?" "Onhan noita", isäntä sanoi. "A sie niillä perheen tapatkin", sanoi vieras surkeana.

Toiselle laukkuryssälle kävi katalammin. Emäntä syötti kauppiaalle nauriita ja aamulla kauppias kyseli: "Ka mitä ne hyvelöiset oli, joita minä illalla makoisina söin?" "Naurispaistikkaita, joita uunissa kypsäksi paistetaan", kertoi emäntä. "Aa, nyt ne lepäjää mun housuissani", tuumasi kulkukauppias.

Vuoden 1930 Farmaseuttinen Aikakauslehti kertoi, että nauriista puserrettua mehua nautittiin yskässä ja verensekaisessa virtsanheitossa, keitettyä ja paistettua naurista umpitaudissa ja siemeniä verenvuodossa naisilla. Raakaa raaputettua naurista käytettiin ulkoisesti haavoille sekä vuoluina kääreeksi päänkivistykseen.

Entisaikaan "nakris puhuttiin maahan" eli siemenet pantiin suuhun ja puhallettiin sitten peltoon. Suussa siemen kastui ja iti sitten maassa halpommin. Kylissä tiedetään olleen asiaan vihkiytyneitä "ukkoja", jotka olivat työssään niin taitavia, että siemenet lensivät suusta tasaisesti oikealle ja vasemmalle."