tiistai 7. lokakuuta 2014

Sato




Melkein koko sato kerätty talteen. Huh! Jokunen myöhäisporkkana vielä pellossa piileskelee, valkosipulit, perunat ja varhais- ja violetit porkkanat sekä aikaiset talviomenatkin on nyt poimittu. Kuvassa onkin meidän lähes koko omenasato, näiden Lepaan Liereiden lisäksi tuli noin viisi kappaletta Konstaa sekä Junostia, ehkä Laviaakin, ja se yksi Pekka.

Uusia istutuksia tehty ensi vuotta varten: valkosipulia ja mansikkaa. Ja niitä molempia vielä on menossa maahan lisääkin. Mansikkamuovin metsästyksessä kului luvattoman monta päivää, mutta nyt on muovirullat pihalla odottelemassa, ja huomenna päästään jatkamaan muovinlevitystä ja istuttamista. Toivottavasti saadaan loput valkosipulitkin pian maahan, voidaan ensi viikolla pitää ansaittu syysloma! (..ja siitä eteenpäin sitten talvilomaa kevääseen asti :o)


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Lumikuorrutus






Ei meillä täällä mitään oikeeta pakkasta ole ollut, lunta kuitenkin satoi ja reilusti. Nämä kuvat on eiliseltä, ja sen jälkeen lumimäärä on vähintäänkin triplaantunut. Huomiseksi sen sijaan on jo luvassa vähän tyypillisempää syyskuun keliä, reilusti plusasteita ja aurinkokin saattaa pilkahdella. Joten nämä sulaa nopsaan pois, ja päästään nostaan loput porkkanat pellosta :o)

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Taimia tarjolla



Ajuga reptans 'Black Scallop' on ulottanut lukuisat lonkeronsa nurmikolle asti, joten jos jollakin on tilaa ja tarvetta näppärälle maanpeitekasville, voisin lähetellä näitä ihan kirjepostina muutamalle. Myös tuota kuvissa pilkistävää tummakurjenpolvea mulla ois vaikka muille jakaa, jos vaan löytyy jokunen niin pieni taimi että mahtuu kirjekuoreen.. Jos haluat jompaakumpaa, laita viestiä kommenttiboksiin ja osoite sähköpostilla, niin laittelen taimet tulemaan :o)

torstai 11. syyskuuta 2014

Olga, Pekka & monta Sinikkaa



Olga-päärynä ja Pekka-omena on molemmat tehneet yhden hedelmän. Jospa niitä pääsisi kohta maistelemaan.. Olgan hedelmä onkin meidän ihka ensimmäinen ja ainokainen päärynä - jee! Sinikka-siniluumu sen sijaan on ollut huomattavasti ahkerampi, on näköjään uskonut ne parin vuoden takaiset uhkailut :o) Löysin toisesta luumupuusta yhden keltaisen luumun, joten ihan yksinään Sinikka ei tätä sadonpaljoutta ole saanut aikaan.



Näiden lisäksi omppuja tekee ainakin Lepaan Liereä, Konsta (ja ne on muuten isoja!) sekä Junost (jotka onkin jo syöty, ja hyviä olivat!). Enkä muista oliko vielä joku muukin lajike.. Ja ensi kesänä taas vieläkin useampi!

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Syyskukkijoita


Viime kesänä Särkältä ostettu keijuängelmä kukkii, ja mää oon ihan rakastunut




Paprika-niminen punakärsämö on ihan oikeesti punainen (toisin kuin se yks isotähtiputki jonka piti kans olla punainen mutta oikeesti olikin ihan samanvärinen kuin mun aiemmatkin itp:t.. murr..), näitä auringon puolelle kuivaan maahan kunhan sinne penkit valmistuu.

Mulla on tällä hetkellä kaksi lempparikohtaa puutarhassa. Toisessa kukkii syyshortensiat, syysleimut, tiikerililjat, valkoinen virginiantädyke ja punakarhunputki, niiden kaverina hengailee väriläiskänä purppuraheisiangervo, ja onpa samassa joukossa kukintaa aloittelemassa myöskin syyskimikki sekä syysvuokko (luulisin). Syyssyyssyyssyys :o)



Toisessa ryhmässä öttiäisiä houkuttelee tädykkeet tähkä- sekä vaaleanpunainen virginian-, sinipiikkiputki, rohtosalkoruusu sekä Salinas-lilja. Näiden vieressä kukkii vielä mm. tähkäverbenaa ja iisoppia, kaikki ei vaan mahtunu samaan kuvaan..

perjantai 15. elokuuta 2014

Pörrejä puutarhaan

Hups! Ihan vahingossa tuli kokonainen kuukausi tehtyä niin tiiviisti töitä että puutarhastelut on jääneet lähes olemattomiin. Olen kuitenkin yrittänyt kameran kanssa pysyä kesän vauhdissa mukana. Tällä hetkellä puutarhan on valloittaneet erilaiset surisevät ja pörisevät pörriäiset sekä muut ötökät. Kuvailin pihan parhaat pörrimagneetit: virginiantädyke, purppurasilkkiyrtti, tähkätädyke, jättikarhunputki sekä viimeisenä oregano, jossa pörinä onkin kovin sillä siinä lentelee eniten pörrejä, noissa muissa ne etenee enimmäkseen hitaasti nautiskellen.





maanantai 14. heinäkuuta 2014

Varjoliljoja








 Ihania! Just ihanat väritkin!

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Tämän hetken tummat


Ah ja voi! Toinen mun sysikurjenmiekoista oli tekaissut kaksi samettista kukkaa, ja näyttää niiiin hienolta! Ja keltaisine kuvioineen mätsää tosi hienosti takana kukkivaan hieman kookkaampaan keltakurjenmiekkaan. Ja melkein vieressä on joku toinenkin iiris tehnyt muutaman nupun, mitähän niistä paljastuu.. (Varmaan sitä perussinistä, mutta silti :o)


Mun ehdottomasti lempparisin kaikenvärisistä heisiangervoista on tämä mun Lady in red. Lehdet on niin kauniin punaiset, ei liikaa eikä liian vähän vaan just sopivasti, ja kukat hennon vaaleanpunertavat. Tämänkin vieressä on niitä kontrastikasveja, kuten ihan kohta kukkiva jonkunvärinen ritarinkannus. (Oi, oispa se vaaleanpunainen!)


Tumma kurjenmiekka Midnight reiter näyttää kivalta espanjankurjenmiekan vierellä. Molemmat näköjään kukkiikin yhtä aikaa, espanjalainen vaaleanpunaisesti, kun taas tummalla on siniset kukat (,mutta se annettakoon hänelle anteeksi :o).

Ja hiphei, pionitkin on pitkän odottelun jälkeen päättäneet aueta. Vielä on pari lajiketta odotettavana, mutta monet on jo avanneet nuppunsa. Vielä kun saisin hajuaistini takaisin niin pääsisin nuuskuttelemaan niiden sulotuoksuja. (Kesäflunssat on ihan plääh..)

**Edit: Jonkun pää on näköjään ihan pyörällä noista iiriksistä, kun kurjenpolviakin miekoiksi puhuttelen :o)

torstai 3. heinäkuuta 2014

Tätä on odotettu!


Viime kesänä Särkältä ostettu taatankurjenmiekka on tehnyt neljä paksua nuppua, joista kaksi aukesi tässä alkuviikon sadepäivinä. On se vaan hieno, ja vielä hienompi kun vieressä on kontrastina purppuraheisiangervo. Kukat on kylläkin yllättävän pienet, olin kuvitellut niiden olevan paljon isommat. No hieno hän on joka tapauksessa, täytyy vain katsoa hieman lähempää :o) (Eilen törmäsin toiseen hienoon irikseen, näin kuvan sellasesta lajikkeesta kuin Wintry Sky. Oi, se kyllä pääsee kans toivelistalle! Onkohan se kovin arka näillä korkeuksilla..)

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Avoin puutarha: Mannisenmäki


Varkaudesta kotiinpäin ajellessa noin puolimatkassa, Kuopion kuppeessa oli päivän toinen ja samalla viimeinen puutarhakohde, Mannisenmäki. Väkeä oli liikkeellä paljon, ja aiemmin vaivannut sadekin sopivasti tauonnut.


Vierailijoiden lisäksi nähtävääkin oli paljon. Monenlaisia tiloja ja tunnelmia oli saatu pihapiiriin mahtumaan, toki oli siellä reilusti tilaakin toteuttaa erilaisia puutarhaunelmia. Tykkäsin hurjasti metsäpuutarhaosiosta, sekä siitä kuinka se oli saumattomasti yhdistetty vieressäolevaan metsään. Jykevät portit ja pilarit on vaan niin hienoja, ja kunnon rakenteet näyttää tosi hyvältä isossa tilassa.


Toinen tosi kiva juttu oli etupihan isot perennojen massaistutukset, joihin oli yhdistetty myös pensaita, havuja ja puita. Itse kun olen tällainen sillisalaattipersoona ja yleensä liikkeellä yhden taimen taktiikalla, niin oli kyllä hienoa nähdä miten näyttävää jälkeä saa käyttämällä paljon samoja kasveja, ja vieläpä sellaisia mitkä sopii yhteen niin väreiltään kuin kukinta-ajaltaan. Poimulehden, kurjenpolven ja pionin yhdistelmä oli hyvin vaikuttava (ks. ylin kuva). Olisi kiva myöskin tietää mitä penkissä kukkii aikaisemmin ja myöhemmin kesällä, ja onko se yhtä komeannäköinen silloinkin.


Ja koska talo oli melkolailla samanvärinen kuin meidänkin talo, sain varmistusta omille värivalinnoille talonvieruspenkkeihin. Hyvältä näyttää ainakin kirkkaankeltainen, unikonpunainen ja siperiankurjenmiekansininen. Tuo lämpimänkeltainen ei ole mikään helppo tapaus, herkästi syö värit varsinkin monilta sinisiltä kukilta.


Hyötytarhassa oli sielläkin paljon hyviä ideoita. Muhun vetosi erityisesti kiviaita, vaneriset istutuspöntöt, ja näyttävä portti höystettynä vanhoilla ruosteisilla tarvekaluilla. Pihalla oli tarjolla lisää ideaa myös muureihin ja muihin muurattaviin kohteisiin, meillä kun niitä vanhoja tiiliä on varastossa vaikka kuinka..


Muuallakin kuin metsäpuutarhassa oli hienosti toteutettu siirtymä hoidetulta piha-alueelta puolivillin kautta luonnontilaan. Huomaa hyvin maisemaan sopiva pöytäryhmä sekä hauska humalahiippa :o)


Pihanperältä lammasaitauksesta löytyi mahtava iso sammaloitunut kivi ja kaksi ujoa lammasta, jotka ensin vähän säikähtivät kameraa, mutta jo hetken päästä tulivat kerjäämään rapsutuksia. Musta on alkanut vähän tuntua että kyllä mekin jotain elukoita pihapiiriin tarvitaan..

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Avoin puutarha: Vihervaara


Tänä vuonna päätin lähteä pällistelemään toisten avoimia pihoja, vaikka niitä ei ihan kotinurkilta löytynytkään. Yksi vaihtoehto olisi ollut ajella Oulun suuntaan, mutta valitsin kuitenkin plan B:n, ja ajelin aamusta ensin Varkauteen. Aluksi pääsin tutustumaan juuri varkaustelaistuneen puutarhaystäväni uuteen pihaan ja sen suuriin suunnitelmiin, ja sitten lähdettiin yhdessä kurkkaamaan Vihervaaraan.


Siellä meitä odottikin ihana pikku keidas. Vaikka täytyy sanoa, että tuntui tosi oudolta noin vain kävellä vieraaseen pihaan ja alkaa koluta nurkkia. Ruuhkaa ei ollut, koska oltiin liikenteessä heti puolenpäivän aikaan. Paljon oli ideoita mitkä voisin heti napata omaankin puutarhaan. Kaikkein parasta oli nähdä, ettei pihan tarvitse olla ihan tiptop (ihanku meillä joskus olis tai tulis olemaankaan..), ja silti sen voi avata muiden puutarhaihmisten nähtäväksi. Alentaa kyllä huomattavasti omaa kynnystä joskus osallistua tapahtumaan.


Tunnelma pihalla oli juuri sitä mitä tällaisilla vanhoilla kaupunkipihoilla kuuluukin. Vanhat puut, pensasaidat, kekseliäät kierrätysideat, hieman huvikumpumaisuutta, romuromantiikka. Mitenhän sitä saisi loihdittua omallekin pihalle samanlaista tunnelmaa.. Täytyykin laittaa suunnittelumyssy taas päähän ja alkaa miettiä uusia kuvioita.


Ainakin yritän sovittaa johonkin suunnitelman nurkkaan tuollaisen kivipolun. Tynnyrihevonenkin voisi olla kiva (ainakin olisi paikka sille satulalle joka nyt pyörii pitkin tuvan lattiaa). Ja vanhat kottikärryt voisikin muutta vaikka yrttitarhaksi, skeittilautakin meiltä ehkä jostain löytyy vaan ei puunoksaa johon sen voisi ripustaa.


Pihalla nähtiin myös kanoja vapaana juoksentelemassa, kuultiin koirankin olevan kotona, ja sokerina pohjalla siellä oli pikkuruisia pupunpoikasia