keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Ja nämä ihan kohta..


Valkovuokot! Kukkimassa ihan näillä näppäimillä! Eikä oo vielä edes toukokuu! Oiskohan ne tänä vuonna kukassa jo äitienpäivänä, se oiskin eka kerta kun varmuudella kukkivat jo silloin. Ja narsissitkin! Aarreaitan takana viisi tuuheeta puskaa niitä kerrottuja kelta-oransseja, ja etupihan puolella mättäittäin kaikenlaisia narskuja. Nyt pari lämmintä päivää, niin eiköhän nämä ala poksahdella auki.



Ja vielä korjaus edelliseen postaukseen, kun luulin ettei kevätkurjenmiekat kuki enää kolmatta kertaa. Löysin kuin löysinkin nämä himpun tummemmansiniset yksilöt (yhteensä 2) vasta nyt. Eli onpa vieläkin suurempi syy istuttaa näitä taas syksyllä lisää!

Toinen yllättävä ilonaihe löytyi pellolta: muutama talvehtinut palsternakka, joita ei syksyllä satoa nostettaessa oltu huomattu. Olivat säästyneet myyrien hyökkäyksiltä, ja muutenkin oikein napakoita ja hyvänmakuisia. Täytyy tulevanakin syksynä jättää osa palsternakoista talven yli peltoon. Monestiko sitä saa tuoreita kotimaisia luomujuureksia huhtikuussa? Kyselee nimimerkki ikävä oikeita porkkanoita..

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Bongattu




..vielä ainakin nämä huhtikuulla kukkiviksi. Kun muistaisi kuka on tuon matalan kirkkaanoranssin tulppaanin nimi, se näyttää kukkivan toisenakin vuonna. Ja muistiin pitää kirjoittaa sekin, että istuta ihmeessä syksyllä lisää kaikkia erivärisiä pieniä kurjenmiekkoja (vaikka niistäkin näyttää ne toissavuotiset hävinneen kokonaan, eli kukkivat kahtena vuonna ja sitten ei enää, mutta ihania ovat!)!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Huhtikuun kukat






Lumikellojen jälkeen tässä eräänä päivänä bongasin pihalta pari aukinaista sinivuokkoa ja yhden skillan, ja imikätkin on jo vähän näyttäneet että kukkivat ihan just. Eilinen lämmin päivä kului mummin eteläisempää pihaa ihaillen, siellä kukki jo kaikki krookukset ja ensimmäiset tulpaanitkin. Tänään löytyi omalta pihalta yllättäen myös muutama krookus sekä ensimmäinen posliinihyasintti. Oi kevät


perjantai 18. huhtikuuta 2014

Vanhojen omppupuiden kimpussa


Omat omenapuut on vielä ihan nuorukaisia, joiden leikkauksesta selviää helposti ohjeita lukemalla ja vähän päätä käyttämällä. Isompien haasteiden toivossa lupauduin naapuriin avuksi pähkäilemään miten leikataan vanhempia omenapuita. Vähän luettiin opastusta kirjasta, muttei sieltäkään mitään hirveen tarkkoja ohjeita löytynyt. Joten otettiin vain reippaasti saha käteen ja alettiin hommiin. Hyvinhän niitä lopulta leikattiin, ainakin saatiin aikaan paljon leikkausjätettä. Ja kylläpä ne puutkin vähän ilmavimmilta jälkeenpäin näyttivät, tässä esimerkiksi yksi ennen ja jälkeen:



Puita oli kuusi, ja etukäteen mietittiin että niinköhän niitä yhden iltapäivän aikana saadaan kaikkia leikatuksi, vaan saatiin me. Toivottavasti ei otettu ihan liian paljon yhdelle kerralle, yritettiin kyllä jättää vähän leikattavaa vielä ensi keväällekin. Oli kyllä ihan huippukeli ja huippuseura, ja tuli huippuhyvä mieli kun sai olla avuksi!