Tänä vuonna päätin lähteä pällistelemään toisten avoimia pihoja, vaikka niitä ei ihan kotinurkilta löytynytkään. Yksi vaihtoehto olisi ollut ajella Oulun suuntaan, mutta valitsin kuitenkin plan B:n, ja ajelin aamusta ensin Varkauteen. Aluksi pääsin tutustumaan juuri varkaustelaistuneen puutarhaystäväni uuteen pihaan ja sen suuriin suunnitelmiin, ja sitten lähdettiin yhdessä kurkkaamaan Vihervaaraan.
Siellä meitä odottikin ihana pikku keidas. Vaikka täytyy sanoa, että tuntui tosi oudolta noin vain kävellä
vieraaseen pihaan ja alkaa koluta nurkkia. Ruuhkaa ei ollut, koska
oltiin liikenteessä heti puolenpäivän aikaan. Paljon oli ideoita mitkä voisin heti napata omaankin puutarhaan. Kaikkein parasta oli nähdä, ettei pihan tarvitse olla ihan tiptop (ihanku meillä joskus olis tai tulis olemaankaan..), ja silti sen voi avata muiden puutarhaihmisten nähtäväksi. Alentaa kyllä huomattavasti omaa kynnystä joskus osallistua tapahtumaan.
Tunnelma pihalla oli juuri sitä mitä tällaisilla vanhoilla kaupunkipihoilla kuuluukin. Vanhat puut, pensasaidat, kekseliäät kierrätysideat, hieman huvikumpumaisuutta, romuromantiikka. Mitenhän sitä saisi loihdittua omallekin pihalle samanlaista tunnelmaa.. Täytyykin laittaa suunnittelumyssy taas päähän ja alkaa miettiä uusia kuvioita.
Ainakin yritän sovittaa johonkin suunnitelman nurkkaan tuollaisen kivipolun. Tynnyrihevonenkin voisi olla kiva (ainakin olisi paikka sille satulalle joka nyt pyörii pitkin tuvan lattiaa). Ja vanhat kottikärryt voisikin muutta vaikka yrttitarhaksi, skeittilautakin meiltä ehkä jostain löytyy vaan ei puunoksaa johon sen voisi ripustaa.
Pihalla nähtiin myös kanoja vapaana juoksentelemassa, kuultiin koirankin olevan kotona, ja sokerina pohjalla siellä oli pikkuruisia pupunpoikasia